Vika päivä vanhassa

Kiristää hermoa tää pakkaaminen ja siivoaminen ja pakkaaminen ja pakkaaminen. Tuntuu, että homma ei lopu koskaan. Ville-parka on joutunut kärsimään hermoheikosta seurasta jo pari päivää ja suoriutunut tehtävästä enimmäkseen kiitettävästi. Kiitos ja anteeksi!

Viimeiset tavarat odottavat noutajiaan ja sitten onkin juhlan vuoro. Illalla tyhjään asuntoon saapuu hyvän kokoinen joukko ystäviä omien istuintensa kanssa, ja ohjelmassa on hauskanpitoa suomalaiseen tapaan. Jääkaappi notkuu häistä ylijäänyttä olutta, siideriä, lonkeroa ja viintä, lisäksi on tarkoitus kyhätä vaalea sangria muista jämistä. Osa vieraista on lupautunut tuomaan myös jotain kiinteää apetta, iso kiitos heille siitä!

Illalla matkataan Helsingistä tulleiden vieraiden kanssa sinne takaisin. Rakas sisko miehineen lupautui majoittamaan matkalaiset, joten huomenna pääsemme helposti aamulla lentokentälle ylipainoisten matkalaukkujen kera.

Hyvä Kela!

E303 on kirjoitettu eilen ja on huomenna noudettavissa!!!! Oli pakko soittaa Kelalle, kun sieltä ei mitään ollut kuulunut. Huh helpotus, yksi asia vähemmän stressattavaa!

Saattaapa olla, että matkalaukkuun mahtuu jonkin verran myös työkaluja, suurin osa vaatteista on nyt jo rinkassa. Se olis kiva asia se!

Paljonko on liikaa?

Paljon tavaraa, paljon tehtävää... Luulin, että helpottaisi, kun ryhdyn pakkaamaan ja saan jotain tehtyä, mutta ahdistus vaan kasvaa. Miten ihmeessä kaikki tuo (tärkeääkin tärkeämpi) rojumäärä pitäisi saada roudattua ilmojen halki toiseen maahan? 

Onneksi voi sentään rankata tästä kyydistä pois kesävaatteet ja -kengät. Niitä talvella käytettäviä vaan tuntuu olevan paljon enemmän. Ja onneksi seuraava mahdollisuus toimia kantojuhtana on jo joulun jälkeen. Ja onneksi voin varmasti tarvittaessa käyttää M:n pajaa Lontoossa jos omat työkalut jäävät vielä Suomeen.

Eilen sain nimittäin myyntipaikan Brightonissa joulukuussa järjestettävälle Guerilla Art Marketille (linkki kevällä järjestettyyn). Pieni pöytä viikonlopuksi maksoi vain £25. Jei!

Varhainen lintu...

Liian aikaisin aamulla piti lähteä Mikkelistä takas Lahden arkeen. Kymmeneltä olin jo työkkärissä Eures-neuvojan luona, josta matka jatkuin Kelaan tilaamaan E303-lomaketta, jolla sitten saan työttömyyspäivärahaa myös Englannissa. Kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että uusi päivärahapäätös ja lomake ehtivät valmiiksi perjantaihin mennessä. Muuttopäivää ei nimittäin voikaan enää vaihtaa, joten 1.11. lähdetään nyt ihan virallisestikin. 

Ilmoitin muutosta jo maistraatillekin. Enää pitäisi pakata, mutta oon tosi hyvin onnistunut välttelemään sitä tähän asti. Joskohan tänään aloittaisi?

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Yrittäjäkurssi alkaa olla lopuillaan. Eilen hiottiin rahoitus- ja tuloslaskelmat valmiiksi ja tänään kirjoitettiin liiketoimintasuunnitelma. Laskelmat näyttivät oikeinkin toimivilta ja realistisilta, eikä opettaja löytänyt liiketoimintasuunnitelmastakaan mitään huomautettavaa. Firman perustaminen Suomessa on nyt siis teoriassa mietitty ja mahdollista. Vähän kieltämättä harmittaa lähteä maasta just nyt. 

Voihan sen yrityksen toki perustaa Englannissakin, siellä on vaan edessä tutustuminen paikallisiin lakeihin ja asetuksiin. Sen lisäksi sieltä olisi löydettävä verkosto alihankkijoita ja myyjiä. Ainakin nyt aluksi etin kyllä ihan rehellistä palkkatyötä. 

Kelaa, hei!

Mulla on tälläiset Kelan järjestämät jännittävät arpajaiset meneillään...Päivärahapäätös tuli tällä viikolla, ja päivärahaa voidaan maksaa myös ulkomaille korkeintaa 3kk jos työnhakija on ollut työttömänä vähintään 4 viikkoa ennen ulkomaille lähtöä. Tänään mulle selvisi, että koska olen yrittäjäkurssilla, en siis teknisesti olekaan työtön. Työkkärin kiva täti kyllä sanoi, että jos miä ilmoitan, että mulla on esim. haastattelu sovittuna, tota aikaa voidaan lyhentää. Ongelmaksi jää enää se, ehtiikö Kela tekemään tarvittavat päätökset ja lomakkeet mulle viidessä arkipäivässä kurssin loppumisen ja muuton välissä.

Pieni jännitys tekee kuulemma pelkkää hyvää.

Hakee, hakee

Jo kolmas työhakemus lähti juuri matkaan. Hihii! Yhdestä paikasta tosin jo ilmoiteltiin, että paikka on täytetty. Mutta oman alan töitä haussa! Ja avoimia paikkoja tarjolla! Useita! Mikä tahansa on mahdollista!

Maku muuttui

Lontoon rakeet ovat vaihtuneet Englannin lakuiksi. Avioitumisen seurauksena tapahtunut nimenmuutos on toki vaikuttanut myös sähköpostiosoitteeseen, enkä saanut vanhaa blogia siirrettyä uudelle osoitteelle. Omaa elämää helpottaakseni loin siis uuden blogin.

Pikkuhiljaa

Aloitin maanantaina yrittäjäkurssin, joka vaikuttaa tosi hyvälle. Monipuolisia ammattilaisia pitämässä tunteja ja kertomassa käytännön esimerkkejä omasta elämästään ja yrityksestään. Myös kirpputori on nyt käynnissä ja sieltä on hävinnyt tavaraa, toivottavasti ihan rehellisesti kassan kautta.

Sain tänään tarjouksen lentorahdista. Olin siis ajatellut lähettäväni työkaluja ja jotain suurempia tavaroita sen avulla uuteen kotiin, mutta hinta sai toisiin aatoksiin. Noin 25kg:n paketti olisi tullut maksamaan 150-170€. Taidan jättää työkalut vielä Suomeen ja viedä mukanani aina kun tulen käymään täällä. Myös kaikki Englantiin tulevat vieraat saavat mielellään osansa roudattaviksi.

Tänään oli suuri askel myös työnhakurintamalla. Lähetin hakemukset kahteen korufirmaan, joissa pääsisi ihan oikeisiin töihin, omalle alalle. Hakemuksia luulisi heille satavan muualtakin, mutta ainakin olen tehnyt oman osani nyt ja saanut tämänkin (henkisen) kynnyksen yli astuttua.

Jännitys on alkanut muuttua innostukseksi tämän lähdön suhteen! En malta odottaa!

Täällä ollaan taas!

Puolentoista vuoden, valmistumisen ja avioitumisen jälkeen olen taas melkolailla samanlaisessa tilanteessa kuin tätä blogia aloitellessani. Englanti kutsuu ja Lontoon rakeet ovat siis jälleen ajankohtaisia.

Olen muuttamassa marraskuun alussa Villen luo Englantiin. Valmistuin keväällä korumuotoilijaksi, tein kesän töitä ja olen ollut syyskuun alusta työttömänä. Kunhan Kela tekee päätöksen, että minulle kuuluu päiväraha työmarkkinatuen sijaan, voin ilmoittaa työkkäriin lähtöpäiväni ja pyytää Kelalta E303 lomakkeen, jolla saan samaa päivärahaa myös Englannissa ensimmäiset kolme kuukautta. Kelan päätökseen menee kuulemma vielä pari viikkoa...

Kuukausi aikaa saada kaikki käytännön asiat hoidettua. Tänään rankkasin vaatekaapin sisältöä kirppistä varten, vaihdoin puhelinliittymän halvimpaan mahdolliseen (kuukausimaksuttomia liittymiä ei enää ole), ilmoitin vakuutusyhtiöön kotivakuutuksen päättymisestä, vein vuokrailmoituksia koululle ja palkkatodistuksia Kelaan ja selvittelin lentorahteja. Elämä ei nimittäin mahdu yhteen kahdenkymmenen kilon matkalaukkuun.