Suomeen!

Tänään lähden joulunviettoon. Laukut on pakattu ja lähtöselvitys tehty netissä. Enää pitää päästä lentokentälle.

Toivottavasti liikenne sujuu tänään paremmin kuin eilen. Eilen nimittäin pyrytti räntää ja lunta oikein olan takaa ja liikenne meni täysin sekaisin. Pelkäsin jo, että jään Lontooseen jumiin töiden jälkeen, mutta olin onnekas ja pääsin kotiin toimivilla ja ajoissa olevilla junilla.

Autoilijoilla meni huonommin. Talvi- tai edes kitkarenkaitahan täällä ei käytetä, ja tuolla raukat luistelivat kesärenkailla sohjossa. Tai sitten eivät luistelleet, vaan seisoivat tunteja jonoissa. On täysin uskomatonta, että talvirenkaita ei käytetä maassa, jossa lunta, jäätä ja sohjoa kuitenkin on ihan joka vuosi.

Talvi

Kun toissa-aamuna vetäisin makuuhuoneen verhot sivuun, niin voi riemua! Maassa oli viiden sentin lumikerros! Eikä se ole vieläkään sulanut pois! Eli täällä on nyt oikea talvi; lunta, pakkasta ja auringonpaistetta. Ihanaa! Sisällä on kylmempi kuin aikaisemmin, mutta sekään ei oikeastaan haittaa, kerrospukeutuminen auttaa.

Torstaina selvisi myös, että British Airwaysin lentoemäntien ja stuerttien jouluksi kaavailema lakko peruuntui. Pääsen siis toivottavasti tiistaina Suomeen ilman ongelmia (koputan puuta). Iso matkalaukku on jo pakattu ja myös punnittu tällä kertaa. Ei enää ylipainomaksuja mulle, kiitos!

 Joulu on jo kohta. Ihan kohta. En malta oottaa!

Ostosparatiisi

Taas yksi suositus lisää Englantiin tuleville. Etsikää lähin TKMaxx, ja menkää säästämään rahaa. Ihan Lontoon keskustasta liikkeitä ei löydy, mutta lähimmät liikkeet ovat High Street Kensingtonilla ja Claphamissa.

TKMaxx on kauppaketju, joka ostaa jämiä muilta kaupoilta ja suunnittelijoilta. Sieltä löytyy kaikkea; kenkiä, laukkuja, vaatteita, sisustustavaraa, mattoja, tyynyjä, urheiluvälineitä... Jotain tuotetta saattaa olla useita, jotain vain yksi, mutta kaikki ovat HUOMATTAVASTI normaalihintaa edullisempia. Tavarat on lajiteltu tuotteen ja koon mukaan.

TKMaxxissa täytyy olla valmis penkomaan, mutta se ehdottomasti kannattaa. Tänään löysin kolmenkympin nahkavyön ja 85 punnan nahkalaukun yhteensä neljälläkympillä. Ja kokeilin Pradan mekkoa, joka olisi maksanut £30! Se oli ikävä kyllä liian pieni.

Tähän aikaan vuodesta sieltä saisi hillittömän halvalla lasketteluvaatteita. Harmi vaan, täytyy miettiä matkalaukkujen kokoa ja painoa takaisin Suomeen tullessa, eikä ihan kaikkea voi ostaa. Täytyy tehdä sitten Suomesta käsin ostosmatkoja halpakauppaan.

Elämä on se, mitä tapahtuu sillä välin, kun teet muita suunnitelmia

Huhhuh! Kaksitoistatuntisten työpäivien jälkeen en ole jaksanut istua koneen ääreen kirjoittamaan kuulumisia, pahoitteluni. Kerrottavaa kuitenkin on, viime viikolla meidän perheessä tulevaisuudensuunnitelmat menivät totaalisesti uusiksi...

Maanantai: Menin ensimmäistä päivää töihin, ja vihjailu keväällä alkavasta koulutuksesta jatkui. Töissä oli kivaa, ja työkaverit todella mukavia. Opittavaa oli paljon ja oli hassua tehdä töitä vieraalla kielellä. Kun illalla tulin kotiin, Ville kertoi, että oli saanut puhelun firmasta, johon oli keväällä hakenut töihin. Syksyllä elämäämme hahmotellessamme olimme päättäneet unohtaa kyseisen firman, koska sieltä ei ollut mitään kuulunut. No NYT sitten kuului, juuri, kun olin ehtinyt muuttaa tänne.

Tiistai: Menin töihin ja kysyin suoraan Mrs. Thomasilta, että olenko ymmärtänyt oikein, että Sales Managerin paikka on minun. Sain vastauksen, että eiei, haastattelut ovat vielä käynnissä ja toinenkin kierros täytyy tehdä. Ville puolestaan soitteli päivällä Suomeen ja kyseli lisää paikasta.

Keskiviikko: Vapaapäivä. Kotona hillitön pähkäily päällä tulevaisuuden suhteen. Jäädäkö vai lähteä takaisin, kas siinä pulma. Emme olleet vielä ehtineet allekirjoittaa Lontoon vuokrasopimusta, mulle ei ollut tiedossa vakkaritöitä täällä, tammikuun loppuun mennessä voin palata Suomeen ja päästä vielä Kelan piiriin suoraan. Vaaka alkoi kovasti kallistua lähdön puolelle.

Torstai: Mrs. Thomas tuli kesken päivän ilmoittamaan, että "Jutellaan ensi viikolla lisää, mutta olen tehnyt päätöksen. Paikka on sinun." Öööh! Ville hyväksyi tarjouksen ja otti työn vastaan.

Perjantai: Kerroin päätöksestämme nykyiselle managerille, Mrs. Thomasin tyttärelle. Päätin, että kerron ennemmin kasvotusten kuin puhelimessa.

Lauantai: Vapaapäivä. Käytiin Lontoossa Natural History Museumissa katsomassa Wildlife Photographer of the Year. Loistava näyttely! Pari vuotta sitten kävimme samassa näyttelyssä ja silloin mukaan tarttui leijonanpyllytaulu. Nyt se saa kaverikseen naalitaulun. Näyttely on museossa huhtikuuhun asti ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille Lontooseen matkustaville. Muistakaa varata liput etukäteen netistä! Vaikka et ehtisi valokuvanäyttelyn aikaan tänne, niin NHM on silti ehdottomasti visiitin arvoinen! Sisäänpääsy pysyviin näyttelyihin on maksuton, ja nähtävää riittää dinosaurusten luurangoista jalokiviin.

Nautimme päivällisen yhdessä suosikkiravintoloistani. Food for Thought -niminen kasvisravintola löytyy Covent Gardenista. Sen menu vaihtuu päivittäin ja iso kulhollinen pääruokaa salaatilla, sekä mahtava jälkkäri maksaa kympin verran. Ravintola on aika ahdas ja pöydän voi joutua jakamaan tuntemattomien kanssa, mutta ruoka on NIIN hyvää, että se ei haittaa.

Sunnuntai: Kerroin myös Mrs. Thomasille itselleen, että olen palaamassa Suomeen. Hän toivotti minulle lämpimästi kaikkea hyvää, vaikka ensin tuntuikin olevan vähän pahoillaan.

Nyt on vuorossa siis asunnon metsästys Suomesta. Mulla on lennot varattuna keskiviikolle 27.1. ja Ville tullee saman viikon lopussa ja aloittanee työt helmikuun alussa. Mulla on tarkoitus sitten hakea starttirahaa ja perustaa yritys.

Korjaus edelliseen

Ne vihjailut siitä managerinhommasta osoittautuivat vääriksi tänään. Kysyin Mrs. Thomasilta, että olenko ymmärtänyt oikein, että hän on valintansa tehnyt. Olen ymmärtänyt väärin. Haastattelut ovat vielä käynnissä, ja toinen haastattelukierros käymättä.

Nyt olen siis myyjänä jouluun asti. Joka tapauksessa on ollut mukava päästä tekemään jotain. Työmatkat kestävät vähintään 1,5h suuntaansa, mutta silti tää on kivempaa kuin kotona istuminen. Ja kolme viikkoa kestää vaikka seipään nokassa, joten kolme viikkoa pystyy istumaan junissa kolme tuntia päivässä.

Työllinen

Mulla alkaa maanantaina työt! Kävin Mrs Thomasin tyttären haastattelussa, ja oon nyt jouluun asti kokopäiväisenä myyjänä Autumn and May -liikkeessä. Tammikuussa, jos oikein vihjailusta ymmärsin, alkaa koulutus Sales Managerin hommiin.

Ei tässä ihminen tiedä, miten päin olisi. Hymyilyttää kovasti!

Delivery

Me tilattiin ruokaa netistä. Tässä maassa melkeinpä jokaikisellä kaupalla on nettikauppa ja kotiinkuljetuspalvelu. Ja voi kuulkaa, onpa kätevää! Valitset halutut tuotteet klikklik, valitset toimituspäivän ja -ajan, maksat luottokortilla ja avot.

Olin epäileväinen hedelmien ja vihannesten laadun suhteen (kontrollifriikki haluaa itse puristella ja valita ne täydellisimmät), mutta kaikki tulivat priimatavarana. Kaupoilla ei ole varaa pelleillä laadun suhteen kotiinkuljetuksissa, se kostautuisi varmasti.

Tällä tavalla ruokakaapin sisältö ja seuraavan viikon syömiset tulee ehkä mietittyä tarkemmin, koska pieniä määriä ei kannata lähteä tilaamaan. Myös heräteostokset jäävät helpommin pois, kun ei ole pakko mennä siihen suklaahyllyn eteen katselemaan herkkuja ja odottaa, että joku niistä hyppää koriin. Ja isoin plussa tulee ehdottomasti siitä, ettei painavia ruokakasseja tarvitse raahata kävellen kotiin.

Ainoat miinukset ovatkin hyötyliikunnan väheneminen ja se, ettei pääse itse hypistelemään tuotteita. Nautin ruokakaupassa (varsinkin ulkomailla) kaikkien outojen ja uusien purkkien ja purnukoiden hipelöimisestä ja tässä ostotavassa se jää puuttumaan.

Hyvä päivä

Tylsistymistä estääkseni ilmoittauduin vapaaehtoiseksi Suomalaisen kirkon joulumyyjäisiin. Ja jotta Lontooseen matkustaminen hyödynnettäisiin kokonaan, sovin aamuksi myös asuntonäytön lupaavan kuuloiseen kämppään, sekä päätin mennä näyttämään korujani yhteen Oxo Towerin koruliikkeeseen.

Kymmenen aikaan seisoin viktoriaanisen talorivistön edessä odottamassa välittäjää. Asunto oli ekassa (suomalaisittain toisessa) kerroksessa ja oikein hyvässä kunnossa. Siellä oli lautalattiat ja erkkeri! Makuuhuone on pois kadulta ja nykyisen vuokralaisen mukaan oikein hiljainen. Keittiö on pitkä ja ahdas ja kylppäri valoisa ja tilava. Villelle lähetetyn tekstiviestin (Ihan sikahyvä!) jälkeen tein tarjouksen, hieman pyyntihintaa alemman. Pari tuntia myöhemmin sain soiton, että vuokraisäntä oli hyväksynyt tarjouksen. Meillä on siis tammikuun alussa Lontoossa koti, jos vaan kaikki paperityöt menevät hyvin. Hakemus pitää siis vielä tehdä kirjallisesti ja toimittaa vuokraisännälle referenssi nykyiseltä vuokranantajalta.

Sitten olikin Oxo Towerin vuoro. Näytin D´argent -liikkeen omistajalle koruni ja hän oli valmis ottamaan ne myyntiin. Ja hep, ihan tuosta vaan mulla on koruja myynnissä Helsingin lisäksi Lontoossa.

Seuraavat tunnit vietinkin sitten paistamassa makkaraa ja myymässä glögiä kirkolla. Palkaksi sain paljon (liikaa) ruokaa, lahjakortin ja alennuksen myyjäisten tuotteista (eli suklaasta ja salmiakista).

Illalla sain vielä soiton Mrs Thomasilta. Lauantaina menen käymään Greenwichin liikkeessä, jossa hänen tyttärensä vielä haastattelee mut. Jos kaikki menee hyvin, niin mulla alkaa joulutyöt maanantaina.

Ei voittoa

Puhelinsoittoa ei kuulunut, joten soitin sitten itse perään ja kyselin miten kävi. Joku toinen onnellinen sai työn, mutta valinta oli kuulemma ollut vaikea. Pyysivät saada pitää mun yhteystiedot tallessa vastaisuuden varalle, jos jotain uutta ilmenee.

Edellisessä postauksessakin jo mainitsin, että on melkein pahempaa tippua loppusuoralla kuin heti alussa. On jo ehtinyt elätellä toiveita ja mahdollisuuksia. Torjuntoja ei kai pitäisi ottaa henkilökohtaisesti, mutta sepä ei olekaan helppoa se.

Toisaalta voin kyllä olla itsestäni tosi ylpeä päästessäni ihan finaaliin saakka. En olisi voinut tehdä mitään toisin, enkä paremmin. Ei auta kuin luottaa äitiin siinä, että kyllä se oma paikka vielä löytyy.

Odotus

Eilen kävin toisessa haastattelussa. Meitä haastatteluun kutsuttuja oli vain neljä ja kaikilla oli kuulemma erinomaiset CV:t tätä työtä ajatellen. Tässä pääsisi oikeasti tekemään koruja ja niin pääsi jo haastattelussakin. Muutaman kysymyksen jälkeen tyttö istutettiin pöydän ääreen ja pyydettiin, että josko punoisin helmet. Ihan vaan rannemittaiset tosin.

Lupasivat soittaa valituksi tulleelle tänään, ja arvatkaa, että nyt odotan sitä puhelinsoittoa! Näin loppusuoralla ja noin vähille kilpailijoille häviäminen on pahempaa kuin tulla tiputetuksi alkumetreillä.

Suomalaisella sisulla

Tää päivä mentiin kyllä sisulla läpi. Toissa yönä vatsa alkoi kipuilla ja eilen illalla tuntui, että kuume on nousemassa. Lihaksia särki, mahaan koski ja olo oli kaikkea muuta kuin hyvä. Illalla piti käydä vielä voimassa pahoin (huomaa hienostunut muotoilu).

Yöllä olo tuntui helpottavan, mutta aamulla suihkun jälkeen en jaksanut edes istua suorassa syömässä aamupalaa (joka tuli samantien takaisin ylös). Olin jo soittamassa Mrs Thomasille, etten pääse haastatteluun tänään, mutta hetken asiaa mietittyäni vedin vaatteet (upouuden jakkupuvun) päälleni, sudin meikit naamaan ja läksin junalle. Ja toivoin parasta, etten oksenna junassa enkä haastattelussa. Ville toi vielä asemalle Menthoksia (jos oksennan) ja Tobleronen (etten oksentaisi). Siunattu mies! 

Koko päivä meni oikein hienosti! Mrs Thomasin kanssa tultiin juttuun hyvin ja hän tuntui pitävän minusta. Sanoi, että ainoa ongelma se, ettei mulla ole johtamiskokemusta. Sanoi myös, ettei se välttämättä haittaa, jos hän pitää hakijasta. Tää Sales Managerin homma alkaisi helmikuun alussa, mutta nyt ennen sitä mulle olisi tarjolla heillä osa-aikatyötä joulukiireessä. Managerin paikan onnellinen voittaja julkistetaan ensi kuun alussa.

Nyt on haastatteluputki avattu ja seuraava onkin jo heti maanantaina. Se olisi työpajan pomon homma. Eli peukkuja saa lepuuttaa nyt viikonlopun ajan, mutta sitten taas maanantaiaamuna ne kannattaa nostaa takaisin ylös.

Eka haastattelu

Sain eilen kutsun ensimmäiseen oikeaan haastatteluun! Perjantaina yhdentoista aikaan mun pitää olla Kentissä, n. 45min junalla Lontoosta etelään, joten haastattelumatka kestää pari tuntia suuntaansa.

Itse työpaikka sijaitsee Greenwichissä ja on nimeltään Autumn and May. Ollaan ihailtu paikkaa Villen kanssa aina kun ollaan käyty Greenwichin markkinoilla. Se on sellainen valoisa ja tyylikäs koruliike, joka myy usean suunnittelijan koruja. Ja avoinna oleva työ on siis Sales Manager, eli suomennettaisiinko se nyt vaikka sitten myyntipäälliköksi.

Nyt jokainen peukku ja varvas pystyyn!

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Parin päivän tietokoneongelmien jälkeen ollaan taas yhteydessä ulkomaailmaan. Kone temppuili aikansa ja kaatui lopulta kokonaan. Tämä ei ollut kovin mukava yllätys tilanteessa, jossa sitä tarvitsee joka päivä mm. pikkujuttuun nimeltä työnhaku.

Torstaina pääsin onneksi nettiin Marian luota. Menin Lontooseen tarkoituksenani tehdä yhdet tilatut korvakorut. Sen lisäksi ajattelin autella Mariaa hänen jutuissaan, mutta päivä vierähti liian nopeasti kuulumisia päivittäessä, joten auttaminen jää ensi viikkoon. Ne korvikset sain sentään tehtyä. Kiitos pajan lainasta, ruuasta, teestä ja sympatiasta Marialle!

Perjantaina lontoolaistuimme lisää. Villen ja kollegansa Stephenin kanssa käytiin päivällä lounaan jälkeen British Museumissa visiitillä. Oli kiva yllätys, että siellä oli pieni näyttely Elsa Perettin Tiffany´s:lle suunnittelemista koruista. Illalla suuntasimme kohti O2 -areenaa, jossa oli luvassa Musen keikka. Uskomattomalla tuurilla pojat olivat saaneet meille paikat VIP-aitioon. Näkymä lavalle oli mahtava ja ainoa miinus oli ilmaisten tarjoiluiden puute, joista olin jo ehtinyt haaveilla.

Lontoo on uskomaton! Siellä on sellainen erikoinen tunnelma, jotain ilmassa. Tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista! Toivottavasti päästään pian sinne asumaan.

Hyvää isänpäivää!!!

Hyvää isänpäivää maailman parhaalle iskälle!

Täällä Englannissa isänpäivä on keväällä, mutta täällä on paljon muitakin outouksia. Tänään törmäsin pariin.

Etsiskeltiin netistä meille uutta imuria, koska nykyinen on mallia "Hoover", jota Villekään ei kuulemma jaksa liikutella lattiaa pitkin. Itse en ole edes halunnut kokeilla, vaikka ehkä pitäisi, pääsisi taas askeleen syvemmälle tähän kulttuuriin. Netistä löytyi näitä samanlaisia malleja, mutta niiden lisäksi eräs englantilainen erikoisuus ja hitti on Henry/Hetty -imurit, jonka myös Villen kollegakin oli juuri ostanut. En vaan ymmärrä.

Se toinen outous on se, että täällä on laitonta liimata postimerkki ylösalaisin kuoreen. Ymmärtäähän sen, jokaisessa merkissä on kuningattaren silhuetti ja Ellullahan menee veri päähän, jos joutuu pää alaspäin roikkumaan. Sitä en tiedä, minkälaisen rangaistuksen moisesta saa.

No okei, reiluuden vuoksi täytyy mainita, että löytyy täältä niitä "normaalejakin" imureita. Meille tulee keskiviikkona sellainen ja pääsen siivoamaan.

Rupattelu

Kävin tänään epävirallisessa rupattelussa, josta hyvin selviytyessäni pääsen työhaastatteluun. Toivotaan, että rupattelin hyvin. Firma on Beaverbrooks, joka on äänestetty tämän vuoden parhaaksi työnantajaksi ja ollut edellisetkin kuusi vuotta top neljässä. Työ olisi aluksi myyntityötä, mutta yritys kannustaa työntekijöitään etenemään urallaan.

Nyt täytyy odottaa sitä puhelinsoittoa, jossa kysytään, koska pääsen haastatteluun. Peukut pystyyn, joka iikka!

Ensiaskeleita

No niin, toista päivää viedään täällä lakumaassa.

Matkahan alkoi mukavalla 165€:n bonusmaksulla ylimääräisistä kiloista. Olishan sen letkuporan tietysti voinut tuoda myöhemminkin, mutta nyt on liian myöhäistä valittaa/valita. Iso lainaksi saatu matkalaukku sai hullaantumaan, kun melkein kaikki mukaan haluttu tavara mahtui siihen.

Purkaminen täällä päässä sujui huomattavasti mukavammin ja nopeammin kuin pakkaaminen. Suih, ja tavarat olivat hetkessä oikeissa paikoissaan. Villen tavarat tekivät niille tilaa ihan kiltisti.

Eilen käytiin pankissa hommaamassa mulle käyttöoikeudet Villen tiliin, koska oman tilin täällä saa vasta, kun on proof of address, eli sulle tulee jotain laskuja kotiin. Vaikkapa tiliote tai puhelinlasku. Muutaman kuukauden päästä saan sitten ihan oman tilin.

Tänään sitten käytiin shoppaamassa kotiin kaikkea uutta ja kivaa, eli kylpytakit molemmille, mulle aamutossut, kylppärin matto, henkareita yms yms. Nyt istun uusi kylpytakki kaikkien vaatteiden peittona ja tossut jalassa, lämmitän kaasutakkaa ja jäädyn silti. Nää kämpät vuotavat kuin seula! Vettä ei sentään tule sisään, mutta lämpö karkaa samantien yksinkertaisista ikkunoista harakoille. Yöllä nukuttaa mukavasti viileässä huoneessa, mutta päivällä olis kiva jos ei tarttis käyttää hanskoja sisällä.

Sain tänään myös ilmoittauduttua työnhakijaksi. Tämä tapahtui puhelimitse hassua murretta puhuvalle naiselle. Molemmat ymmärrettiin toisiamme ja nyt mulla on huomiseksi varattu vielä henkilökohtainen tapaaminen. Myös National Incurance Number (vastaa Suomen sotua) on hoidossa. Löysivät miun tiedot vielä vuodelta 1997, jolloin sain kortin ekan kerran ja nyt pitää vaan täyttää uusi korttihakemus ja todistus nimen vaihtumisesta.

Vika päivä vanhassa

Kiristää hermoa tää pakkaaminen ja siivoaminen ja pakkaaminen ja pakkaaminen. Tuntuu, että homma ei lopu koskaan. Ville-parka on joutunut kärsimään hermoheikosta seurasta jo pari päivää ja suoriutunut tehtävästä enimmäkseen kiitettävästi. Kiitos ja anteeksi!

Viimeiset tavarat odottavat noutajiaan ja sitten onkin juhlan vuoro. Illalla tyhjään asuntoon saapuu hyvän kokoinen joukko ystäviä omien istuintensa kanssa, ja ohjelmassa on hauskanpitoa suomalaiseen tapaan. Jääkaappi notkuu häistä ylijäänyttä olutta, siideriä, lonkeroa ja viintä, lisäksi on tarkoitus kyhätä vaalea sangria muista jämistä. Osa vieraista on lupautunut tuomaan myös jotain kiinteää apetta, iso kiitos heille siitä!

Illalla matkataan Helsingistä tulleiden vieraiden kanssa sinne takaisin. Rakas sisko miehineen lupautui majoittamaan matkalaiset, joten huomenna pääsemme helposti aamulla lentokentälle ylipainoisten matkalaukkujen kera.

Hyvä Kela!

E303 on kirjoitettu eilen ja on huomenna noudettavissa!!!! Oli pakko soittaa Kelalle, kun sieltä ei mitään ollut kuulunut. Huh helpotus, yksi asia vähemmän stressattavaa!

Saattaapa olla, että matkalaukkuun mahtuu jonkin verran myös työkaluja, suurin osa vaatteista on nyt jo rinkassa. Se olis kiva asia se!

Paljonko on liikaa?

Paljon tavaraa, paljon tehtävää... Luulin, että helpottaisi, kun ryhdyn pakkaamaan ja saan jotain tehtyä, mutta ahdistus vaan kasvaa. Miten ihmeessä kaikki tuo (tärkeääkin tärkeämpi) rojumäärä pitäisi saada roudattua ilmojen halki toiseen maahan? 

Onneksi voi sentään rankata tästä kyydistä pois kesävaatteet ja -kengät. Niitä talvella käytettäviä vaan tuntuu olevan paljon enemmän. Ja onneksi seuraava mahdollisuus toimia kantojuhtana on jo joulun jälkeen. Ja onneksi voin varmasti tarvittaessa käyttää M:n pajaa Lontoossa jos omat työkalut jäävät vielä Suomeen.

Eilen sain nimittäin myyntipaikan Brightonissa joulukuussa järjestettävälle Guerilla Art Marketille (linkki kevällä järjestettyyn). Pieni pöytä viikonlopuksi maksoi vain £25. Jei!

Varhainen lintu...

Liian aikaisin aamulla piti lähteä Mikkelistä takas Lahden arkeen. Kymmeneltä olin jo työkkärissä Eures-neuvojan luona, josta matka jatkuin Kelaan tilaamaan E303-lomaketta, jolla sitten saan työttömyyspäivärahaa myös Englannissa. Kaikki sormet ja varpaat pystyyn, että uusi päivärahapäätös ja lomake ehtivät valmiiksi perjantaihin mennessä. Muuttopäivää ei nimittäin voikaan enää vaihtaa, joten 1.11. lähdetään nyt ihan virallisestikin. 

Ilmoitin muutosta jo maistraatillekin. Enää pitäisi pakata, mutta oon tosi hyvin onnistunut välttelemään sitä tähän asti. Joskohan tänään aloittaisi?

Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty

Yrittäjäkurssi alkaa olla lopuillaan. Eilen hiottiin rahoitus- ja tuloslaskelmat valmiiksi ja tänään kirjoitettiin liiketoimintasuunnitelma. Laskelmat näyttivät oikeinkin toimivilta ja realistisilta, eikä opettaja löytänyt liiketoimintasuunnitelmastakaan mitään huomautettavaa. Firman perustaminen Suomessa on nyt siis teoriassa mietitty ja mahdollista. Vähän kieltämättä harmittaa lähteä maasta just nyt. 

Voihan sen yrityksen toki perustaa Englannissakin, siellä on vaan edessä tutustuminen paikallisiin lakeihin ja asetuksiin. Sen lisäksi sieltä olisi löydettävä verkosto alihankkijoita ja myyjiä. Ainakin nyt aluksi etin kyllä ihan rehellistä palkkatyötä. 

Kelaa, hei!

Mulla on tälläiset Kelan järjestämät jännittävät arpajaiset meneillään...Päivärahapäätös tuli tällä viikolla, ja päivärahaa voidaan maksaa myös ulkomaille korkeintaa 3kk jos työnhakija on ollut työttömänä vähintään 4 viikkoa ennen ulkomaille lähtöä. Tänään mulle selvisi, että koska olen yrittäjäkurssilla, en siis teknisesti olekaan työtön. Työkkärin kiva täti kyllä sanoi, että jos miä ilmoitan, että mulla on esim. haastattelu sovittuna, tota aikaa voidaan lyhentää. Ongelmaksi jää enää se, ehtiikö Kela tekemään tarvittavat päätökset ja lomakkeet mulle viidessä arkipäivässä kurssin loppumisen ja muuton välissä.

Pieni jännitys tekee kuulemma pelkkää hyvää.

Hakee, hakee

Jo kolmas työhakemus lähti juuri matkaan. Hihii! Yhdestä paikasta tosin jo ilmoiteltiin, että paikka on täytetty. Mutta oman alan töitä haussa! Ja avoimia paikkoja tarjolla! Useita! Mikä tahansa on mahdollista!

Maku muuttui

Lontoon rakeet ovat vaihtuneet Englannin lakuiksi. Avioitumisen seurauksena tapahtunut nimenmuutos on toki vaikuttanut myös sähköpostiosoitteeseen, enkä saanut vanhaa blogia siirrettyä uudelle osoitteelle. Omaa elämää helpottaakseni loin siis uuden blogin.

Pikkuhiljaa

Aloitin maanantaina yrittäjäkurssin, joka vaikuttaa tosi hyvälle. Monipuolisia ammattilaisia pitämässä tunteja ja kertomassa käytännön esimerkkejä omasta elämästään ja yrityksestään. Myös kirpputori on nyt käynnissä ja sieltä on hävinnyt tavaraa, toivottavasti ihan rehellisesti kassan kautta.

Sain tänään tarjouksen lentorahdista. Olin siis ajatellut lähettäväni työkaluja ja jotain suurempia tavaroita sen avulla uuteen kotiin, mutta hinta sai toisiin aatoksiin. Noin 25kg:n paketti olisi tullut maksamaan 150-170€. Taidan jättää työkalut vielä Suomeen ja viedä mukanani aina kun tulen käymään täällä. Myös kaikki Englantiin tulevat vieraat saavat mielellään osansa roudattaviksi.

Tänään oli suuri askel myös työnhakurintamalla. Lähetin hakemukset kahteen korufirmaan, joissa pääsisi ihan oikeisiin töihin, omalle alalle. Hakemuksia luulisi heille satavan muualtakin, mutta ainakin olen tehnyt oman osani nyt ja saanut tämänkin (henkisen) kynnyksen yli astuttua.

Jännitys on alkanut muuttua innostukseksi tämän lähdön suhteen! En malta odottaa!

Täällä ollaan taas!

Puolentoista vuoden, valmistumisen ja avioitumisen jälkeen olen taas melkolailla samanlaisessa tilanteessa kuin tätä blogia aloitellessani. Englanti kutsuu ja Lontoon rakeet ovat siis jälleen ajankohtaisia.

Olen muuttamassa marraskuun alussa Villen luo Englantiin. Valmistuin keväällä korumuotoilijaksi, tein kesän töitä ja olen ollut syyskuun alusta työttömänä. Kunhan Kela tekee päätöksen, että minulle kuuluu päiväraha työmarkkinatuen sijaan, voin ilmoittaa työkkäriin lähtöpäiväni ja pyytää Kelalta E303 lomakkeen, jolla saan samaa päivärahaa myös Englannissa ensimmäiset kolme kuukautta. Kelan päätökseen menee kuulemma vielä pari viikkoa...

Kuukausi aikaa saada kaikki käytännön asiat hoidettua. Tänään rankkasin vaatekaapin sisältöä kirppistä varten, vaihdoin puhelinliittymän halvimpaan mahdolliseen (kuukausimaksuttomia liittymiä ei enää ole), ilmoitin vakuutusyhtiöön kotivakuutuksen päättymisestä, vein vuokrailmoituksia koululle ja palkkatodistuksia Kelaan ja selvittelin lentorahteja. Elämä ei nimittäin mahdu yhteen kahdenkymmenen kilon matkalaukkuun.