Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Parin päivän tietokoneongelmien jälkeen ollaan taas yhteydessä ulkomaailmaan. Kone temppuili aikansa ja kaatui lopulta kokonaan. Tämä ei ollut kovin mukava yllätys tilanteessa, jossa sitä tarvitsee joka päivä mm. pikkujuttuun nimeltä työnhaku.

Torstaina pääsin onneksi nettiin Marian luota. Menin Lontooseen tarkoituksenani tehdä yhdet tilatut korvakorut. Sen lisäksi ajattelin autella Mariaa hänen jutuissaan, mutta päivä vierähti liian nopeasti kuulumisia päivittäessä, joten auttaminen jää ensi viikkoon. Ne korvikset sain sentään tehtyä. Kiitos pajan lainasta, ruuasta, teestä ja sympatiasta Marialle!

Perjantaina lontoolaistuimme lisää. Villen ja kollegansa Stephenin kanssa käytiin päivällä lounaan jälkeen British Museumissa visiitillä. Oli kiva yllätys, että siellä oli pieni näyttely Elsa Perettin Tiffany´s:lle suunnittelemista koruista. Illalla suuntasimme kohti O2 -areenaa, jossa oli luvassa Musen keikka. Uskomattomalla tuurilla pojat olivat saaneet meille paikat VIP-aitioon. Näkymä lavalle oli mahtava ja ainoa miinus oli ilmaisten tarjoiluiden puute, joista olin jo ehtinyt haaveilla.

Lontoo on uskomaton! Siellä on sellainen erikoinen tunnelma, jotain ilmassa. Tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista! Toivottavasti päästään pian sinne asumaan.