Työllinen

Mulla alkaa maanantaina työt! Kävin Mrs Thomasin tyttären haastattelussa, ja oon nyt jouluun asti kokopäiväisenä myyjänä Autumn and May -liikkeessä. Tammikuussa, jos oikein vihjailusta ymmärsin, alkaa koulutus Sales Managerin hommiin.

Ei tässä ihminen tiedä, miten päin olisi. Hymyilyttää kovasti!

Delivery

Me tilattiin ruokaa netistä. Tässä maassa melkeinpä jokaikisellä kaupalla on nettikauppa ja kotiinkuljetuspalvelu. Ja voi kuulkaa, onpa kätevää! Valitset halutut tuotteet klikklik, valitset toimituspäivän ja -ajan, maksat luottokortilla ja avot.

Olin epäileväinen hedelmien ja vihannesten laadun suhteen (kontrollifriikki haluaa itse puristella ja valita ne täydellisimmät), mutta kaikki tulivat priimatavarana. Kaupoilla ei ole varaa pelleillä laadun suhteen kotiinkuljetuksissa, se kostautuisi varmasti.

Tällä tavalla ruokakaapin sisältö ja seuraavan viikon syömiset tulee ehkä mietittyä tarkemmin, koska pieniä määriä ei kannata lähteä tilaamaan. Myös heräteostokset jäävät helpommin pois, kun ei ole pakko mennä siihen suklaahyllyn eteen katselemaan herkkuja ja odottaa, että joku niistä hyppää koriin. Ja isoin plussa tulee ehdottomasti siitä, ettei painavia ruokakasseja tarvitse raahata kävellen kotiin.

Ainoat miinukset ovatkin hyötyliikunnan väheneminen ja se, ettei pääse itse hypistelemään tuotteita. Nautin ruokakaupassa (varsinkin ulkomailla) kaikkien outojen ja uusien purkkien ja purnukoiden hipelöimisestä ja tässä ostotavassa se jää puuttumaan.

Hyvä päivä

Tylsistymistä estääkseni ilmoittauduin vapaaehtoiseksi Suomalaisen kirkon joulumyyjäisiin. Ja jotta Lontooseen matkustaminen hyödynnettäisiin kokonaan, sovin aamuksi myös asuntonäytön lupaavan kuuloiseen kämppään, sekä päätin mennä näyttämään korujani yhteen Oxo Towerin koruliikkeeseen.

Kymmenen aikaan seisoin viktoriaanisen talorivistön edessä odottamassa välittäjää. Asunto oli ekassa (suomalaisittain toisessa) kerroksessa ja oikein hyvässä kunnossa. Siellä oli lautalattiat ja erkkeri! Makuuhuone on pois kadulta ja nykyisen vuokralaisen mukaan oikein hiljainen. Keittiö on pitkä ja ahdas ja kylppäri valoisa ja tilava. Villelle lähetetyn tekstiviestin (Ihan sikahyvä!) jälkeen tein tarjouksen, hieman pyyntihintaa alemman. Pari tuntia myöhemmin sain soiton, että vuokraisäntä oli hyväksynyt tarjouksen. Meillä on siis tammikuun alussa Lontoossa koti, jos vaan kaikki paperityöt menevät hyvin. Hakemus pitää siis vielä tehdä kirjallisesti ja toimittaa vuokraisännälle referenssi nykyiseltä vuokranantajalta.

Sitten olikin Oxo Towerin vuoro. Näytin D´argent -liikkeen omistajalle koruni ja hän oli valmis ottamaan ne myyntiin. Ja hep, ihan tuosta vaan mulla on koruja myynnissä Helsingin lisäksi Lontoossa.

Seuraavat tunnit vietinkin sitten paistamassa makkaraa ja myymässä glögiä kirkolla. Palkaksi sain paljon (liikaa) ruokaa, lahjakortin ja alennuksen myyjäisten tuotteista (eli suklaasta ja salmiakista).

Illalla sain vielä soiton Mrs Thomasilta. Lauantaina menen käymään Greenwichin liikkeessä, jossa hänen tyttärensä vielä haastattelee mut. Jos kaikki menee hyvin, niin mulla alkaa joulutyöt maanantaina.

Ei voittoa

Puhelinsoittoa ei kuulunut, joten soitin sitten itse perään ja kyselin miten kävi. Joku toinen onnellinen sai työn, mutta valinta oli kuulemma ollut vaikea. Pyysivät saada pitää mun yhteystiedot tallessa vastaisuuden varalle, jos jotain uutta ilmenee.

Edellisessä postauksessakin jo mainitsin, että on melkein pahempaa tippua loppusuoralla kuin heti alussa. On jo ehtinyt elätellä toiveita ja mahdollisuuksia. Torjuntoja ei kai pitäisi ottaa henkilökohtaisesti, mutta sepä ei olekaan helppoa se.

Toisaalta voin kyllä olla itsestäni tosi ylpeä päästessäni ihan finaaliin saakka. En olisi voinut tehdä mitään toisin, enkä paremmin. Ei auta kuin luottaa äitiin siinä, että kyllä se oma paikka vielä löytyy.

Odotus

Eilen kävin toisessa haastattelussa. Meitä haastatteluun kutsuttuja oli vain neljä ja kaikilla oli kuulemma erinomaiset CV:t tätä työtä ajatellen. Tässä pääsisi oikeasti tekemään koruja ja niin pääsi jo haastattelussakin. Muutaman kysymyksen jälkeen tyttö istutettiin pöydän ääreen ja pyydettiin, että josko punoisin helmet. Ihan vaan rannemittaiset tosin.

Lupasivat soittaa valituksi tulleelle tänään, ja arvatkaa, että nyt odotan sitä puhelinsoittoa! Näin loppusuoralla ja noin vähille kilpailijoille häviäminen on pahempaa kuin tulla tiputetuksi alkumetreillä.

Suomalaisella sisulla

Tää päivä mentiin kyllä sisulla läpi. Toissa yönä vatsa alkoi kipuilla ja eilen illalla tuntui, että kuume on nousemassa. Lihaksia särki, mahaan koski ja olo oli kaikkea muuta kuin hyvä. Illalla piti käydä vielä voimassa pahoin (huomaa hienostunut muotoilu).

Yöllä olo tuntui helpottavan, mutta aamulla suihkun jälkeen en jaksanut edes istua suorassa syömässä aamupalaa (joka tuli samantien takaisin ylös). Olin jo soittamassa Mrs Thomasille, etten pääse haastatteluun tänään, mutta hetken asiaa mietittyäni vedin vaatteet (upouuden jakkupuvun) päälleni, sudin meikit naamaan ja läksin junalle. Ja toivoin parasta, etten oksenna junassa enkä haastattelussa. Ville toi vielä asemalle Menthoksia (jos oksennan) ja Tobleronen (etten oksentaisi). Siunattu mies! 

Koko päivä meni oikein hienosti! Mrs Thomasin kanssa tultiin juttuun hyvin ja hän tuntui pitävän minusta. Sanoi, että ainoa ongelma se, ettei mulla ole johtamiskokemusta. Sanoi myös, ettei se välttämättä haittaa, jos hän pitää hakijasta. Tää Sales Managerin homma alkaisi helmikuun alussa, mutta nyt ennen sitä mulle olisi tarjolla heillä osa-aikatyötä joulukiireessä. Managerin paikan onnellinen voittaja julkistetaan ensi kuun alussa.

Nyt on haastatteluputki avattu ja seuraava onkin jo heti maanantaina. Se olisi työpajan pomon homma. Eli peukkuja saa lepuuttaa nyt viikonlopun ajan, mutta sitten taas maanantaiaamuna ne kannattaa nostaa takaisin ylös.

Eka haastattelu

Sain eilen kutsun ensimmäiseen oikeaan haastatteluun! Perjantaina yhdentoista aikaan mun pitää olla Kentissä, n. 45min junalla Lontoosta etelään, joten haastattelumatka kestää pari tuntia suuntaansa.

Itse työpaikka sijaitsee Greenwichissä ja on nimeltään Autumn and May. Ollaan ihailtu paikkaa Villen kanssa aina kun ollaan käyty Greenwichin markkinoilla. Se on sellainen valoisa ja tyylikäs koruliike, joka myy usean suunnittelijan koruja. Ja avoinna oleva työ on siis Sales Manager, eli suomennettaisiinko se nyt vaikka sitten myyntipäälliköksi.

Nyt jokainen peukku ja varvas pystyyn!

Ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin

Parin päivän tietokoneongelmien jälkeen ollaan taas yhteydessä ulkomaailmaan. Kone temppuili aikansa ja kaatui lopulta kokonaan. Tämä ei ollut kovin mukava yllätys tilanteessa, jossa sitä tarvitsee joka päivä mm. pikkujuttuun nimeltä työnhaku.

Torstaina pääsin onneksi nettiin Marian luota. Menin Lontooseen tarkoituksenani tehdä yhdet tilatut korvakorut. Sen lisäksi ajattelin autella Mariaa hänen jutuissaan, mutta päivä vierähti liian nopeasti kuulumisia päivittäessä, joten auttaminen jää ensi viikkoon. Ne korvikset sain sentään tehtyä. Kiitos pajan lainasta, ruuasta, teestä ja sympatiasta Marialle!

Perjantaina lontoolaistuimme lisää. Villen ja kollegansa Stephenin kanssa käytiin päivällä lounaan jälkeen British Museumissa visiitillä. Oli kiva yllätys, että siellä oli pieni näyttely Elsa Perettin Tiffany´s:lle suunnittelemista koruista. Illalla suuntasimme kohti O2 -areenaa, jossa oli luvassa Musen keikka. Uskomattomalla tuurilla pojat olivat saaneet meille paikat VIP-aitioon. Näkymä lavalle oli mahtava ja ainoa miinus oli ilmaisten tarjoiluiden puute, joista olin jo ehtinyt haaveilla.

Lontoo on uskomaton! Siellä on sellainen erikoinen tunnelma, jotain ilmassa. Tuntuu, että mikä tahansa on mahdollista! Toivottavasti päästään pian sinne asumaan.

Hyvää isänpäivää!!!

Hyvää isänpäivää maailman parhaalle iskälle!

Täällä Englannissa isänpäivä on keväällä, mutta täällä on paljon muitakin outouksia. Tänään törmäsin pariin.

Etsiskeltiin netistä meille uutta imuria, koska nykyinen on mallia "Hoover", jota Villekään ei kuulemma jaksa liikutella lattiaa pitkin. Itse en ole edes halunnut kokeilla, vaikka ehkä pitäisi, pääsisi taas askeleen syvemmälle tähän kulttuuriin. Netistä löytyi näitä samanlaisia malleja, mutta niiden lisäksi eräs englantilainen erikoisuus ja hitti on Henry/Hetty -imurit, jonka myös Villen kollegakin oli juuri ostanut. En vaan ymmärrä.

Se toinen outous on se, että täällä on laitonta liimata postimerkki ylösalaisin kuoreen. Ymmärtäähän sen, jokaisessa merkissä on kuningattaren silhuetti ja Ellullahan menee veri päähän, jos joutuu pää alaspäin roikkumaan. Sitä en tiedä, minkälaisen rangaistuksen moisesta saa.

No okei, reiluuden vuoksi täytyy mainita, että löytyy täältä niitä "normaalejakin" imureita. Meille tulee keskiviikkona sellainen ja pääsen siivoamaan.

Rupattelu

Kävin tänään epävirallisessa rupattelussa, josta hyvin selviytyessäni pääsen työhaastatteluun. Toivotaan, että rupattelin hyvin. Firma on Beaverbrooks, joka on äänestetty tämän vuoden parhaaksi työnantajaksi ja ollut edellisetkin kuusi vuotta top neljässä. Työ olisi aluksi myyntityötä, mutta yritys kannustaa työntekijöitään etenemään urallaan.

Nyt täytyy odottaa sitä puhelinsoittoa, jossa kysytään, koska pääsen haastatteluun. Peukut pystyyn, joka iikka!

Ensiaskeleita

No niin, toista päivää viedään täällä lakumaassa.

Matkahan alkoi mukavalla 165€:n bonusmaksulla ylimääräisistä kiloista. Olishan sen letkuporan tietysti voinut tuoda myöhemminkin, mutta nyt on liian myöhäistä valittaa/valita. Iso lainaksi saatu matkalaukku sai hullaantumaan, kun melkein kaikki mukaan haluttu tavara mahtui siihen.

Purkaminen täällä päässä sujui huomattavasti mukavammin ja nopeammin kuin pakkaaminen. Suih, ja tavarat olivat hetkessä oikeissa paikoissaan. Villen tavarat tekivät niille tilaa ihan kiltisti.

Eilen käytiin pankissa hommaamassa mulle käyttöoikeudet Villen tiliin, koska oman tilin täällä saa vasta, kun on proof of address, eli sulle tulee jotain laskuja kotiin. Vaikkapa tiliote tai puhelinlasku. Muutaman kuukauden päästä saan sitten ihan oman tilin.

Tänään sitten käytiin shoppaamassa kotiin kaikkea uutta ja kivaa, eli kylpytakit molemmille, mulle aamutossut, kylppärin matto, henkareita yms yms. Nyt istun uusi kylpytakki kaikkien vaatteiden peittona ja tossut jalassa, lämmitän kaasutakkaa ja jäädyn silti. Nää kämpät vuotavat kuin seula! Vettä ei sentään tule sisään, mutta lämpö karkaa samantien yksinkertaisista ikkunoista harakoille. Yöllä nukuttaa mukavasti viileässä huoneessa, mutta päivällä olis kiva jos ei tarttis käyttää hanskoja sisällä.

Sain tänään myös ilmoittauduttua työnhakijaksi. Tämä tapahtui puhelimitse hassua murretta puhuvalle naiselle. Molemmat ymmärrettiin toisiamme ja nyt mulla on huomiseksi varattu vielä henkilökohtainen tapaaminen. Myös National Incurance Number (vastaa Suomen sotua) on hoidossa. Löysivät miun tiedot vielä vuodelta 1997, jolloin sain kortin ekan kerran ja nyt pitää vaan täyttää uusi korttihakemus ja todistus nimen vaihtumisesta.